Puhetta migreenistä

Mitä migreeni on?

Migreeni on kohtauksellinen päänsärky, joka johtuu periytyvästä häiriöstä aivorungon hermotumakkeissa. Sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Toisinaan sitä on joka 7. naisella ja joka 20. miehellä. Naisilla migreenit liittyvät usein kuukautisiin. Tämän vuoksi puhutaankin naisten migreenistä tai kuukautismigreenistä. Migreeniä esiintyy myös lapsilla ja nuorilla.

Ennen migreenikohtauksen puhkeamista voi esiintyä etukäteisoireina näköhäiriöitä kuten laajeneva häiriö näössä, kirkasreunainen värisevä näkökenttäpuutos tai sahalaitainen harmaa tai kirkas alue. Oireina voivat olla myös puheenhäiriöt ja 5 – 60 minuuttia kestävä halvausoire. Etukäteisoiretta kutsutaan auraksi. Kohtausta edeltävänä päivänä voi esiintyä myös mm. haukottelua, makeanhimoa, väsymystä ja mielialan muutoksia. Päänsärky voi kuitenkin alkaa suoraan ilman ensioireita sykkivällä, toispuoleisella, kovalla tai kohtalaisella pääkivulla, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Kohtaukseen voi liittyä myös autonomisesta hermostosta riippumattomia häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia.

Millä tavoin migreenitaipuvaisen henkilön olisi syytä ottaa sairautensa huomioon liikunnan yhteydessä yleisellä tasolla sekä etukäteisoireiden jo ilmaannuttua? Entä onko lääkityksellä vaikutusta urheilusuoritusten yhteydessä?

Kehittely

”Kaikki päänsäryt eivät ole migreeniä. Usein sekä potilaan että lääkärin on vaikea erottaa migreeniä esimerkiksi jännityspäänsärystä. Tyypillinen jännityspäänsärky on jatkuvaa ja tasaista, siihen ei liity ennakko-oireita eikä pahoinvointia. Liikunta yleensä helpottaa eikä särkyä pahentavia ulkoisia tekijöitäkään aina löydy. Migreenisärky tulee kohtauksittain ja esimerkiksi rasitus ja kirkas valo voimistavat migreenin oireita.” -Käypä hoito -suositus, Migreeni. www.terveyskirjasto.fi.

Säännöllisen aerobisen liikunnan on kuitenkin todettu vähentävän migreenikohtauksia ja niiden kestoa sekä voimakkuutta. Tämän on arveltu johtuvan typpioksidin lisääntyneestä tuotannosta.

Potilaan aurattoman migreenin diagnoosi edellyttää vähintään viittä 4 – 72 tuntia kestänyttä päänsärkykohtausta, joihin on liittynyt kaksi seuraavista piirteistä: särky on ollut sykkivää, särky on ollut toispuolista, särky on ollut kohtalaista tai kovaa ja se on estänyt normaaleja toimintoja tai fyysinen aktiivisuus on pahentanut särkyä. Tämän lisäksi diagnoosiin on tarvittu yksi seuraavista piirteistä: henkilöllä on ollut pahoinvointia tai hän on oksentanut, silmät ovat olleet arat valolle tai henkilö on herkistynyt äänille. Aurallinen migreeni diagnosoidaan, jos henkilöllä on ollut vähintään kaksi päänsärkykohtausta, joissa on ollut kolme seuraavista piirteistä: auraoire, auran kesto yli 4 minuuttia tai 2 peräkkäistä auraa, auran kesto ei ole ylittänyt 60 minuuttia tai auraa seurannut pääkipu on alkanut 60 minuutin kuluessa.

Migreenin oireita helpottavat viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä kylmä kääre. Lääkkeinä käytetään normaaleja kipulääkkeitä, jos ne riittävät kivun lievitykseen tai parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä. Myös asetyylisalisyylihappoa käytetään ja sen on todettu olevan tehokkaampi kuin parasetamoli. Muita sopivia lääkkeitä ovat ibuprofeeni, tolfenaamihappo, naprokseeni ja ketoprofeeni. Toisinaan hoitoon tarvitaan myös pahoinvointilääkkeitä. Kipulääkkeet voidaan annostella poretabletteina, jolloin vaikutus on nopeampi, tai peräpuikkoina, jos pahoinvointi estää tablettien nauttimisen. Hoitoon kuuluu myös ärsyttävien tekijöiden välttäminen kuten kirkkaiden ja vilkkuvien valojen, kuumuuden, suurien lämpötilan vaihteluiden, hajujen, alkoholin, valvomisen ja joidenkin ruoka-aineiden. Mikäli omat konstit eivät tehoa, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Migreeniin on kehitetty myös omia triptaani-lääkkeitä niitä tapauksia varten, jolloin normaalien särkylääkkeiden teho ei riitä. Niiden toiminta perustuu siihen, että ne supistavat migreenin aikana laajentuneita aivoverisuonia. Lääke tehoa kahdessa kolmasosassa tapauksia. Lääke pitäisi ottaa heti migreenipäänsäryn tai pahoinvoinnin alettua. Lääkettä voidaan ottaa suun kautta, nenäsuihkeena tai pistoksena. Jos oireet alkavat uudestaan, lääkeannos voidaan uusia kahden tunnin kuluttua. Sao Paulon yliopistollisen sairaalan neurologian osastolla tehdyn tutkimuksen mukaan kroonisesta migreenistä kärsivät potilaat saivat tehokasta hyötyä amitriptyliini-lääkityksestä, mutta kun lääkitykseen yhdistettiin aerobinen liikunta, voitiin lääkkeen tehoa migreenin hoidossa entisestään parantaa. Testiryhmään valittiin 18 – 50 vuotiaita naisia ja miehiä, joilla kaikilla oli diagnosoitu krooninen migreeni. Heidät jaettiin ilman valintaa kahteen ryhmään, joista toiselle ryhmälle ohjattiin amitriptyliinilääkityksen ohella aerobista liikuntaa. Toiselle ryhmälle annettiin vain lääkitystä liikunnan jäädessä pois. Tutkimuksessa seurattiin seuraavia muuttujia: päänsärkyjen tiheyttä, intensiteettiä ja kestoa, kipulääkityksen sisältävien päivien lukumäärää sekä painoindeksin ja ahdistuneisuuslistausten tuloksia. Kolmen kuukauden kuluttua testin aloittamisesta voitiin todeta näiden kaikkien muuttujien vähentymistä urheilevan ryhmän osalta.

Mikäli migreeniä esiintyy kuukaudessa 4 kertaa tai useammin, harkittavaksi tulee estolääkityksen käyttö. Niillä voidaan vähentää kohtausten määrää puoleen, mutta kokonaan niitä ei voida lopettaa. Estohoitoon voidaan valita monentyyppisiä erilaisia lääkkeitä. Apu voi löytyä beetasalpaajista, trisyklisistä lääkkeistä, epilepsialääkkeistä tai joistakin tulehduskipulääkkeistä. Eri lääkkeitä voidaan myös yhdistellä.

Migreenitaipumusta ei voida poistaa. Aikaisemmilla elämäntavoilla ei ole todettu olevan yhteyttä puhkeavaan migreenitaipumukseen. Kohtausten ilmaantumista voidaan vähentää välttämällä ärsytystekijöitä. Kohtausten ehkäisyyn hoitoa on haettu estolääkityksen lisäksi myös rentoutus- ja psykologisista hoidoista. Edellä mainituilla keinoilla kohtausten määrä on voinut vähentyä 40 – 50 %:lla. Eli siis saman verran kuin estolääkityksellä. Apua saattaa löytyä myös fysikaalisista hoidoista ja akupunktuurista. Aurallisessa migreenissä suositellaan tupakoinnin lopettamista ja yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä on vältettävä, sillä ne lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa.

Migreeni alkaa usein kouluiässä, mutta sen oireet helpottuvat iän myötä. Satunnaisia päänsärkyjä esiintyy kuitenkin jo pikkulapsilla. Suomessa noin 10 prosentilla koulun aloittavista lapsista esiintyy toistuvia päänsärkyjä ja migreeniäkin noin 5 prosentilla. Tytöillä päänsärky on yleisempää kuin pojilla. Samalla lapsella voi esiintyä erilaisia päänsärkyjä migreenin ohella. Tutkimusten mukaan lasten päänsäryt ovat lisääntyneet. Lapsilla päänsäryn aiheuttavia tekijöitä on paljon. Sen taustalla voi olla infektio, sairaus, kuume, korjaamaton taittovika, ryhtivika, niskaan kohdistunut vamma, liian vähäinen uni, väärät ruokailutottumukset, koulukiusaaminen, oppimisvaikeudet, lihasjännitys pään, niskan, hartioiden tai yläselän alueella, purentavirhe, masennus, koulupelko, univaikeudet ja stressi. Harvisaisempia ja kiireellistä tutkimushoitoa vaativat päänsäryt johtuvat kallonsisäisen paineen noususta tai aivoissa tapahtuvan verenkierron häiriöistä. Migreenin laukaisevat tekijät ovat samoja kuin aikuisillakin, kuten esim. vilkkuvat valot. Nuorilla päänsäryn syyt ovat samoja kuin lapsilla, mutta lisänä voivat olla myös tupakanpoltto, päihteet ja nälkä.

Yhteenveto

Voidaan siis todeta, että liikunnasta on hyötyä migreenitaipuvaiselle henkilölle missä ikävaiheessa tahansa. Kuten aiemmin kirjoituksessani mainitsin, arvellaan liikunnan hyödyn migreenipotilaalla perustuvan typpioksidin lisääntyvään tuotantoon. Kirjoituksessani mainituista lääkkeistä ainoastaan estohoitona käytettävä beetasalpaaja aiheuttaa rajoitteita liikunnan harrastamiseen, koska niiden käyttö aiheuttaa nopeampaa väsymistä rasituksessa. Nestevarastojen täyttö ennen liikuntasuoritusta on myös tärkeää niin migreenipotilailla kuin terveilläkin liikkujilla. Epilepsialääkityksen ollessa kyseessä estolääkityksenä, on syytä huolehtia myös hyponatremian estosta.

Sen sijaan oireiden jo ilmaannuttua on kaikissa ikäryhmissä syytä jättää liikuntasuoritus toiseen hetkeen, sillä kuten aiemmin on mainittu, ärsyttäviä tekijöitä kuten kirkkaita ja vilkkuvia valoja, kuumuutta, suuria lämpötilan vaihteluita ja hajuja on tuolloin syytä välttää. Rasitus saattaa laukaista migreenin kokonaisuudessaan. Liikuntaa tulee välttää sairaana sekä muiden toimintakykyyn vaikuttavien oireiden ja aineiden alaisena. Migreenin iskiessä kesken liikuntasuorituksen, on liikunta lopetettava välittömästi ja siirryttävä ärsytystekijöiltä vapaaseen tilaan. Jos lepo ja lääkitys eivät auta ja kipu pitkittyy, on syytä hakeutua terveydenhoitopalveluiden pariin.

Mikäli migreeni on yrittänyt tulla aiempina päivinä ja lääkitystä tuolloin olisi otettukin, suosittelen valitsemaan liikuntasuoritukseksi kevyempää ja ärsytystekijöistä vapaata liikuntaa. Tällä tavoin voidaan varovasti kokeilla, onko elimistö jo valmis uusiin liikuntasuorituksiin.

Tutkimusartikkelin lähdetiedot:
Neurologian erikoislääkäri, dosentti Markus Färkkilä, Tanja Laukkala. Käypä hoito -suositus, Migreeni.
www.terveyskirjasto.fi.

Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki. Migreeni. Lääkärikirja Duodecim. www.terveyskirjasto.fi.

Neurologian erikoislääkäri, dosentti Markus Färkkilä, Tanja Laukkala. Käypä hoito -suositus, Migreeni
www.terveyskirjasto.fi.

Lastenneurologian erikoislääkäri Mirja Hämäläinen, psykiatrian ylilääkäri Tanja Laukkala, Kirsi Tarnanen
Päänsärky lapsilla. Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. www. terveyskirjasto.fi.

Ylilääkäri Mikko Syvänne. Beetasalpaajat. Suomen Sydänliitto ry. www.sydan.fi.

Santiago MD, Carvalho Dde S, Gabbai AA, Pinto MM, Moutran AR, Villa TR. 2014.Amitriptyline and aerobic exercise
or amitriptyline alone in the treatment of chronic migraine: a randomized comparative study.
www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25410451.

Kirjan lähdetiedot:
Ilkka Vuori, Simo Taimela, Urho Kujala.2011. Liikuntalääketiede (3.-5. painos).Vantaa.Kustannus Oy
Duodecim. s. 400.

Liikunnan turvallisuus -opintojaksolta löytyvä oppimateriaali:
Lappalainen J. Liikunnan turvallisuus -opintojakson luentomateriaali. Itä-Suomen yliopisto 2014.

Merkitty:
Julkaistu kohteessa Kuntoilu